tiistai 10. syyskuuta 2013

Oi pussukkani mun

En tiedä, onko teillä Survival Packia. Minulla on. Tiedättehän, se pussukka käsilaukussa, jossa on kaikki tarpeellinen roina ja päälle vähän turhuutta.

Tässä on minun Survival Packini. Pussukkani. Ja kuten näette, se ei voi hyvin. Se suorastaan voi pahoin. Sanotaan suoraan, että sen aika on ohi. Tämä pussukkani oli jonkun kosmetiikkaostoksen kylkiäinen, näköjään Kanebo-merkkinen (vau). Tykkäsin siitä, koska a) se oli musta, joten siinä ei näkynyt lika ja koska b) sen vetoketju ulottui tosi pitkälle molemmissa reunoissa eli sieltä oli helppo poimia huulikiilto esiin vaikkapa liikennevaloissa. Sivumennen sanoen näin viime viikolla duunimatkalla, kuinka vanhempi herrasmies ajoi partaansa liikennevalojen vaihtumista odotellessamme (näin hänet siis peruutuspeilin kautta). Oikeasti. Ilmeisesti jotkut oikeasti meikkaavat ja tekevät ties mitä, minulle on riittävän haasteellista saada se huulikiilto esiin SP:stä.

Huulikiilloista puheenollen. Kun nyt viikonloppuna vihdoin ymmärsin, että minun on kertakaikkiaan päästävä eroon mustasta kiusankappaleestani, niin pussukkaa vaihtaessani tulin kumonneeksi sisällön lattialle ja yhtäkkiä tuli mieleeni tehdä tästä hömppäpostaus. Käykäämme siis selvittelemään mitä rakas SP:ni on elämänsä varrella syönyt.



Koitin asetella tavarat jonkinlaiseen järjestykseen, jotta näkisimme helposti, mitä kaikkea tuo mahtipussi on kitaansa imenyt. Vasemmalla ylhäällä on rikkoutunut lasiviila. Hmph, ennen tätä päivää en ollut edes huomannut sen rikkoutuneen! Kaksi osaa kolmesta meni roskiin, mutta pisimmän osan säästin kotelossaan, ensiavuksi uuden viilan hankintaan saakka. Seuraavana rivissä on Voltaren Rapid -tablettilevy. Selkäni on oireillut jonkin verran viime aikoina ja olen pitänyt tätä troppia mukana, siltä varalta, että työpäivän aikana rupeaa vihlomaan liikaa. Havaitsen samalla, että buranat ovat näköjään loppuneet. Niitä on yleensä pussukassa mukana jokunen, ihan vain varalta. Autolaturin muhkea pää ei selittelyjä kaipaa. Finnairin lennolta peräisin oleva yksittäispakattu kosteuspyyhe saattaa olla nähnyt parhaat päivänsä, lieneeköhän se edes kostea enää? Viimeisenä ylärivissä ovat silmätipat, joiden käytön olen itse asiassa oikeastaan lopettanut. Nuo ovat jääneet pussin pohjalle, ja hyvä niiden on siellä ollakin. Pidän piilareita toooodella harvoin silmien kuivumisen takia, mutta baariin laitan piilarit melkein aina. Riivin piilarit pois yleensä viimeistään taksijonossa ja silloin on yleensä ihan mukava, jos on tuskaa helpottavat tipat mukana...

Keskirivissä vasemmalla 7 kpl hiuspinnejä. Seuraavana rivissä on ystäviltä synttärilahjaksi saamani ihana pieni käsipeili. Se on tuollaista jännän punertavaa metallia; tosi söpö! Peilin oikealla puolella kaksi tummansinistä ja yksi valkoinen hiuslenksu sekä melko uusi kirkasvärinen puhelinjohtotyyppinen lenksu, jonka bongasin jostain blogista äskettäin. Kyseisessä blogissa (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) hehkutettiin tämäntyyppisiä lenksuja ja onkin totta, että se pysyy hiuksissa paremmin kuin perinteinen versio. En kyllä ihan täysin allekirjoita väitettä, että ko. lenksusta ei jää ollenkaan raitaa hiuksiin, mutta ehkä se raita ei ollut ihan yhtä näkyvä kuin normilenksun käytön jälkeen. Lenksujen oikealla puolella Natiaisen tekemä onnenamuletti. Jotain taikamassaa se kai lienee ja muotokin mukailee sydäntä. Ihqua...äidin muru <3 Äärimmäisenä oikealla kaksi hyvinkin tarpeellista huulivoidetta: Vitalis retropurkissa (design by Ivana Helsinki) ja Nivea Sun Protect. Viimemainittua voidetta olen käyttänyt hyvinkin viimeiset 10-15 vuotta päivittäin. En tiedä, mitä tekisin, jos sen käyttö joskus lopetettaisiin.

Alarivissä vasemmalta katsoen silmälasien puhdistusliina. Olen käyttänyt silmälaseja 10-vuotiaasta lähtien eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta. Tällä hetkellä minulla on kolmet lasit, joita vaihtelen mielialan ja vaatetuksen mukaan. Liinan vieressä purkkapaketti ja tiitikku. Purkkaa en syö juuri koskaan, joten ihmettelen, mistä tuo on peräisin. Tiitikku sen sijaan on golfbägistä. Olen golfannut suurinpiirtein 7 vuoden ajan, mutta en milloinkaan kovin ahkerasti. Parina viime vuonna on motivaatio ollut muutenkin kadoksissa. Tuunailujutut ja golfaus eivät kovin hyvin sovi yhteen, noin niinkuin ajankäytöllisessä mielessä. Seuraavana rivissä makoilee äijäkampa. Kokonsa takia se on saanut luvan asettua settiini, mutta aika harvoin sitä kyllä tulee päivän aikana käytettyä. Kamman oikealla puolella on  ikivanha kynsileikkuri, jonka olen saanut ystävältäni joskus 30 vuotta sitten, ja matkakokoinen Hermesetas-purkki. Noudatan vhh-ruokavaliota, mutta en ole yhtä työhaastattelua lukuunottamatta kyennyt juomaan kahvia, jos siinä ei ole makeutusta. (haastattelussa oli pakko, kun makeutusta ei näkynyt enkä kehdannut kysyä). Tiedän, Hermesetas ei ole kovin terveellistä sekään, mutta en välitä. Viimeisenä oikealla 6 (!) huulikiiltotuubia. Juu ja jokainen tietty hurjan tarpeellinen! Vasemmalta lukien: Maybellinen Color Sensational Shine Gloss sävy 150 Pink shock (raikas pinkki kesäsävy; tämä täytyy kyllä jo siirtää varastoon, sillä ei tulisi mieleenkään käyttää tätä enää syksyllä), Lumene Natural Code sävy 2 Creamy pink (tosi nätti vaalea sävy, joka toimii jopa yksinään), Clarins Instant Light Natural Lip Perfector  sävy 01 (aavistuksen liian oranssi minun makuuni, mutta toimii jonkun toisen kaverina ihan hyvin), Lumene Natural Code sävy 1 Satin fudge (perussävy, joka toimii erinomaisesti, kun sipaisee päälle ihan kevyesti Nivean huulirasvaa), Dior Lip Maximiser Collagen Activ, väritön (kihelmöi jännästi; toimii minkä tahansa kiillon/punan päällä ja miksei allakin), L'Oreal Glam Shine sävy 400 Juicy Rose Glow (perussävy, mutta kaipaisin hippusen kimallusta sekaan). Huhhuh, olipa siinä kiiltoa kerrakseen. Täytyy kyllä sanoa, että viime aikoina olen tyytynyt useimmiten Lumenen nro ykköseen, jopa sellaisenaan ilman huulirasvaa. Ihmeellistä.

Sveitsin armeijan linkkuveitsikin pussukassa joskus oli, mutta sen olen laittanut jonnekin jemmaan, mistä en sitä tunnu enää löytävän. Puhelimen välipiuhakin oli ennen mukana, mutta nyt sekin on näköjään eksynyt jonnekin.







Tässä lopuksi kuva vanhasta ja uudesta pussukasta. Uusi kaverini on kohta vuoden päivät vanha ja se oli välillä jo käytössä, kunnes taas vaihdoin kamat vanhaan takaisin. Ostin uutukaisen viime marraskuussa Shanghaista ja ulkonäköhän on mitä mainioin. Väritys on suoraan meikäläisen paletista; harmi vaan, että aski ei ole kovin käytännöllinen. Matsku on nimittäin melkoisen jäykkää ja vaikka vetoketju on tässäkin aika pitkä, niin kyllä tavaroiden kaivaminen pussin pohjalta ihan työstä käy. Toivon meille kuitenkin jos nyt ei ihan syvää ystävyyttä, niin jonkun sortin kaveruutta ainakin. Tulemme nimittäin kulkemaan vierekkäin tästä etiäppäin - kunnes toisin todistetaan.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti